Finnish

Etymology

muoto (shape) + -inen

Adjective

1. Of a form, -formed, -shaped. Used always with a modifier which, if it is a noun or pronoun, is in genitive and determines the kind of form. The modifier and muotoinen are written as one or two words without a clear rule when to use which way of spelling. If the modifier is an adjective, it is always in nominative and the resulting word is written as one word.
2. :*käpy|kävynmuotoinen = pineal
3. :*mikä|minkä muotoinen? = of what shape?
4. :*suorakaide|suorakaiteen muotoinen = rectangular
5. :*kaunismuotoinen = beautifully shaped, handsome

Derived terms

• epämuotoinen
• erimuotoinen
• jalomuotoinen
• kaunismuotoinen
• laajamuotoinen
• monimuotoinen
• munanmuotoinen
• määrämuotoinen
• puhdasmuotoinen
• rikasmuotoinen
• samanmuotoinen
• siromuotoinen
• suppeamuotoinen
• uusimuotoinen
• vanhamuotoinen
• vapaamuotoinen
• yhdenmuotoinen

io:muotoinen